Koskella tänään hiljaista, koskikara kaukana naposteli toukkaa napaansa. Minkistä näkyi vain jokunen jälki.. ehkä jokukerta vielä onnaa.
Toistaiseksi 200millinen 2.8L joutunut pölyttymään hyllyssä joten päätin kokeilla lasin servotarkennusominaisuuksia vilkkaasti juoksevaan pupuun. Tarkennus pysyy mukana täysin moitteetta, osa kiitos tästä 1D mk2:n mainiolle tarkennusalgoritmille. Ainut hankaluus on saada tarkennus osumaan heti alkuunsa kohteen silmiin/päähän. Jos tulee huti ja tarkennus tarraa kiinni vaikka selkään, se pysyy siinä koko sarjakuvauksen ajan. Eihän kamera tiedä missä kohteella on silmät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti